Targetti on vihdoin viety esteelle. Ensimmäiset toistot tehtiin ruokapalkalla ja sitten siirryttiin saalispalkalle. Sijoitin targetin nyt ekalla kerralla tarkoituksella kauas esteestä. Nyt vielä kun este on loiva ja tekniikka on ollut hyvä, niin Kuti tuskin yrittää hypätä harjalta. Syy miksi targetin sijoitin kauemmaksi esteestä, on se että jos se olisi nyt ekoilla toistoilla ollut heti siinä missä se lopuksi tulee olemaan, eli melko lähellä estettä, niin Kuti olisi todennäköisesti mennyt ohi targetista ja palannut väärää reittiä targetille. Olisin joutunut jättämään palkkaamatta sellaisen suorituksen, joka sitten taas olisi saattanut saada koiran epävarmaksi ja turhautuneeksi kun ei tiedä mitä tekee väärin, kun targetille meneminen ei kelvannutkaan. Halusin siis että koira onnistuu ja maksimoin sen mahdollisuuden onnistua antamalla sinne enemmän tilaa ja aikaa mennä targetille esteen ylitettyään. Seuraavalla kerralla laitan targetin sitten jo lähemmäksi, kun Kuti osaa jo odottaa targetille menoa ja osaa jo jarruttaa valmiiksi.
Palkka on joko minulla tai maassa targetin edessä. Huomasin että Kutille on jopa helpompi tehdä tuo niin että palkka on maassa. Ilmeisesti sen huomio on liian kiinni minussa jos tietää palkankin olevan minulla. Mutta tuo palkan sijoitus targetin eteen on ihan hyvä juttu, sillä samalla se demostroi noutokapulan olemassa oloa. Jos sanon targetti-vihjeen liian kovaa, niin huomasin sen häiritsevän koiraa. Siinä mielessä että Kuti on hyvin ohjattava koira ja aiemmin vihje on kuulunut hyvin maltillisella äänen sävyllä, mutta esteellä tulin sanoneeksi sen hyvinkin pontevasti, jolloin Kuti käänsi huomionsa minuun. Eli, note to self: Älä huuda "merkki" käskyä. Autoin myös Kutia aika paljon menemällä itse targettia kohti ja katsomalla targettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti